Katselin vanhoja kuvia itsestäni ja muista. Nämä kuvat on siltä ajalta, kun asuin soluasunnossa Kuopiossa inhottavien kämppisten kanssa peläten ihmisiä ja itseäni. Olin tuohon aikaan tosi hukassa siitä, mitä minä olen ja olin melko onneton elämässä. Kaikki ongelmani ja ahdistukseni pakenin jääkiekkoon ja en osannut olla yksin enkä kenenkään kanssa.
Ihanaa, että elämä on mennyt eteenpäin.
Noihin aikoihin en ole voinut kun haaveilla siitä elämästä, mitä elän nyt. Ja haaveilinkin, melko tarkasti juuri tallaisesta elämästä. En kylläkään halunnut asua kerrostalossa, mutta muuten kaikki täsmää aikalailla. No okei, kuvittelin että minulla olisi koira eikä kissaa. Minulla kuitenkin on se itseäni vanhempi mies, työpaikkanani toimii juuri se paikka jossa halusinkin olla töissä. Minä odotan esikoispoikaani ja olen hyvissä väleissä perheeni kanssa. Elämässäni ovat säilyneet juuri ne ystävät, joiden on ollut tarkoitus säilyä. Minä olen löytänyt oman tyylini ja itseni.
Elämä on hyvää, aina kun vaan tajuaa katsoa sitä vähän taaksepäin.
Tänään olen ollut elämääni tyytyväinen.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti