keskiviikko 14. marraskuuta 2018

218/365

On ollut parempi aamu jo, kuin mitä eilispäivä yhteensä. En ole sen kummoisempia tehnyt, mutta silti on jotenkin mukava olo.
Odottelen vaan jaksamista ja inspiraatiota siihen, että saisin vähän siivottua tätä kotia.
Tiskikone yritti rueta temppuilemaan minulle, mutta minäpäs nykyaikaisena naisena luin nettiä ja alkoi muuten kone laulamaan.
Verensokerit olleet nyt hyvät, muutaman päivän ne taas yritti lähteä nousemaan. Kyselin asiasta Kysiltä ja sanoivat, että näillä viikoilla insuliiniherkkyys muuttuu ja johtuu oletettavasti siitä. Mukavaa kuitenkin, kun sai ne kuriin nyt ihan heti ja että siihen on keinoja.
Rauno istuu nojatuolissa ja tuijottaa minua. Ainiin, meillä on nojatuoli. Siitä en ole edes tajunnut kertoa. Mitähän hittoa? Vaikka olen siitä ollut niin kovin onnellinen. Se on keltainen ja ihana.

Tänään olen ollut ihan okei.

Huomiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti