Minä olen ihan hulluna tähän meidän poikaseen. Minä en malttaisi aina välillä odottaa, mutta toisaalta koko ajan vain toivon hänen jaksavan pysyä vielä matkassa. Ensi viikolla on taas neuvola ja sen jälkeisellä viikolla aika kysillä. Nähdään sitten taas, miten vauva on kasvanut. Sokerit on olleet ok, joten toivoa on että vauva kasvaisi edelleen keskikäyrillä.
Minulla on sellainen olo, että tunnen tämän pojan. Minä tunnekin, ainakin fyysisesti. Tosi kova poika on liikkumaan. Joskus rasittavuuteen asti. Kuitenkin jos aamulla hän ei heti potki, olen tosi hermostunut. Parempi vaan kuitenkin, että on aktiivinen. Ei tarvitse olla koko ajan sydän syrjällään.
Vaikka olen minä koko ajan sydän syrjälläni, olen varmasti koko loppu elämäni. Sitähän tämä on. Ja tämä on ihanaa.
Tänään olen ollut rakastunut.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti