lauantai 29. joulukuuta 2018

363/365

Se tässä taudissa on tosi positiivista, että se menee nopeasti eteenpäin. Tänä aamuna kurkku taas parempi ja räkä alkanut irrota kunnolla. Huomenna uskon olon olevan taas vielä vähän parempi. Nämä nyt toki on vaan minun uskomuksiani.
Minä sain joululahjaksi sellaisen kirjan, minkä kysymysten avulla pystyn kirjoittamaan elämäntarinani. Siinä oli lapsuudesta vanhuuteen asti kysymyksiä, puolet kirjan kysymyksistä sellaisia joihin en voi vielä vastata. Pystyn täyttämään sitä sen mukaan, kun elämää elän. Annan sen sitten vanhempana lapselle tai lapsille.
Aina kun tulee mietittyä tulevaisuutta, niin puhuu että tehdään lasten kanssa asioita. Todellisuudessahan ei voida tietää vielä, jääkö tämä poika meidän ainoaksi lapseksi. Molemmat haluaisimme ainakin kaksi lasta, mutta tämän yhdenkin saaminen alkoi tuntua jo niin epävarmalta. Täytyy nyt synnytyksen jälkeen pyytää, että tutkittaisiin mistä johtui se, että tässä meni niin monta vuotta. Voisin näistä asioista kirjottaa joskus paremmalla voinnilla enemmänkin.
Ilkka sai joululahjaksi ukulelen ja porakoneen. Nyt hän on valmis olemaan nuoriso-ohjaaja ja perheenisä.

Tänään olen ollut vähän parempi.

Huomiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti