Välillä on näiden kipujen ja närästyksien kanssa sellainen olo, että voikun tämä vauva olisi jo ulkona. Toisessa hetkessä sitten on sellainen olo, että ei todellakaan ole valmis tähän.
Paljon herättää tunteita tämä tuleva elämänmuutos. Päivät vähenee. Olen yhtä aika innoissani ja kauhuissani. Jos joku yrittää nyt tuosta ymmärtää, että en olisi tätä muutosta halunnut niin saa työntää kyllä pään perseeseen. Joka kerta kun osoittaa jotain jännityksen tai hermostuneisuuden merkkejä, niin vastapuoli alkaa olettaa ettei tämä olisi toivottua tai haluttua. Minusta on tosi ok olla hermostunut, kun odottaa esikoista ja ei tiedä tulevasta elämästään vielä mitään.
Joo. Ei siis yhtään hormoonit hyrrää tai ole pää sekaisin.
Tänään olen ollut hurjana.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti