Minulla on sellainen ylimielinen tunne, että olen fanina ansainnut tämän Carolinan kauden alun ja toivottavasti yhtä hyvän jatkon. Minä olen niitä koko sarjan hännillä vietettyjä kausia seurannut niin monta tietämättä, että asiat muuttuvat vielä paremmaksi.
Voi että ne ovatkin muuttuneet. Rod Brind'amour on tehnyt niin isoja ihmeitä joukkueen kanssa. Siinä on semmoinen valmentaja, joka osaa motivoida oikein. Osaa antaa kritiikkiä ja kiitosta oikein.
Minä olen niin iloinen myös muutoksista, joita joukkueessa on tapahtunut. Vaikka pieni ikävä aina välillä Faulkkia ja Ferlandia, niin en kyllä tämän alun jälkeen ottaisi viime kauden joukkuetta takaisin. Vaikka hyvähän sekin oli, tämä on vaan parempi. Ilmeisenä positiivisimpana uutuutena on Erik Haula, viisi maalia viiteen peliin.
Positiivisia muitakin asioita on kuin Haula. Kaikki kentät tekevät tehoja ja voivat peluuttaa periaatteessa mitä tahansa ketjua vastustajan ykköstä vastaan. Dougie Hamilton on päässyt jollekkin ihan uudelle levelille. Meillä on kaksi mokkea, jotka osaavat hommansa ja kumpaakin voi peluuttaa ketä vastaan tahansa.
Vähän, tai no aika paljonkin olen surullinen siitä, että Jordan Martinook on sivussa 6-8 viikkoa nyt heti alkuun. Se mies on niin iso osa tuota joukkuetta ja tuota fiilistä. Onneksi peli tuntuu kulkevan silti ilman häntäkin. Joskus Carolina on ollut niin herkkä joukkue, että yhden tärkeän miehen puuttuminen on sotkenut koko joukkueen pelin totaalisesti. Nyt tässä painotan taas sitä, miten siellä ei nyt ole sitä asetelmaa että on se pari kolme, ehkä ketjullinen tärkeitä miehiä. Siellä on kokonainen tärkeä joukkue.
Carolina ei ole vain oman divisioonansa (ylivoimainen) ykkönen, se on myös itäisen konfferenssin ykkönen.
Tätä joukkuetta ei ole ikinä ollut tällaista seurata. Jostakin syystä minä silloin vuosia sitten tähän jumiinnuin, vaikka Carolina oli aina vain sarja jumbona. Ihana on ollut saada seurata tätä kasvutarinaa.
Ainut mitä on vähän oikeasti helvetin kova ikävä on Justin Williams. Siinä on minun kapteenini. Jordan Staal ei tunnu vielä samalla tavalla kapteenilta, kuin Justin.
Pärjään ehkä kuitenkin tämän ikävän kanssa, kun saa katsoa miten tuo minulle niin rakas joukkue pärjää. Ne on kyllä niin sen ansainneet ja olen kyllä minäkin.
Me yritetään täällä olla Lennin kanssa hiljaa, kun Ilkka nukkuu. Nyt Ilkalla alkoi loma. Ihanaa.
Tänään olen ollut ylpeä.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti