Lennillä tosiaan alkoi se kuume ilman muita oireita siinä tiistai iltana. Keskiviikko meni ihan rauhallisesti, mutta keskiviikon ja torstain välisenä yönä lääkkeen vaikutuksen loputtua Lennille nousi kolmen ja neljän välillä taas kuume tosi korkealle. Lääkittiin, syötettiin, hoidettiin. Lenni oli väsynyt, mutta aina kun meinasi nukahtaa niin säpsähti tosi oudosti hereille. Koko keho säpsähti ja alkoi kova itku. Yöllä se oli vaan outoa ja ei ymmärtänyt yhtään mitä se on. Lopulta niitä säpsyjä tuli useampia ja ne vähän rauhoittui, kun kuume alkoi laskea. Ilkka meni sohvaan nukkumaan ja Lenni tuli minun viereen. Ilkka meni sohvaan, että saisi nukkua edes vähäsen ennen aamuvuoroon menoa. Lennikin vähäksi aikaa vielä nukahti ja kuuden aikaan aloitettiin päivä. Säpsyjä ei tullut. Ruoka ei maistunut ja vähän itkuista oli leikkiminen.
Sitten kun kuume alkoi taas nousta, niin säpsähtelyt alkoivat taas pikku hiljaa. Järkytyin, kun niitä alkoi tulla pystyssä istuvalle Lennille. Ilkan piti lähteä töihin ja istuva Lenni kaatui säpsähdyksen voimasta selälleen ja kohta mahalleen. Soitin terveyskeskukseen ja sain ajan. Lenni oli taas ihan tulinen ja näitä säpsähtelyjä alkoi tulla koko ajan enemmän ja enemmän. Lenni yritti leikkiä ja konttasi, mutta se säpsäys veti Lennin ihan suoraksi mattoon. Uskoin jo siinä vaiheessa, että kuumeeseen ne liittyy. Olin lukenut kuumekouristuksista joskus ja ei nämä kyllä tavallisen kuumekouristuksen tapaisia olleet. Olivat siis siinä määrin, miten keho käyttäytyi. Symmetriset raajojen kouristelut yms, mutta nämä Lennin kouristukset olivat lyhyitä ja niitä tuli tiheästi. Normaalisti kuumekouristus kestää pitkään ja niitä tulee yksi.
Vein vähän väliä kouristelevan Lennin terveyskeskukseen, missä lääkäri otti heti vastaan ja pikatestillä tarkistettiin tulehdusarvot. Lääkäri epäili niiden myös olevan kuume kouristuksia, vaikkakin ihmetteli niiden luonnetta. Käski lähteä Kysiin ja laittoi sinne lähetteen. Sanoi, että Lenniä pitää matkan ajan tarkkailla ja ettei minun kannata lähteä yksin. Soitinpa siis Ilkalle töihin ja hän sai onneksi lähteä meidän matkaan. Minulla oli joku vaisto käskenyt ottaa hoitolaukkuun laturin ja vähän pientä evästä.
Kysillä päivystyksessä arvioivat, että voidaanko meitä laittaa "puhtaalle" lasten puolelle ja infektio puolelle. Kuumeen takia meidät laitettiin eristykseen, johon suojavarusteissa oleva hoitaja tuli ottamaan verikokeita ja nielukokeita. Testattiin korona, rs virus ja molemmat influenssat. Lennin kuume oli laskenut sairaalaan tullessa, mutta siinä eristyksessä ollessa se pomppasi taas 39 asteeseen. Lenni sai lääkettä, eikä kouristuksia tullut enää. Sitten hoitaja ohjasi minut ja Lennin maskit päällä lasten osaston infektio huoneeseen eristykseen. Ilkan piti tässä vaiheessa lähteä pois, kun poikkeus tilan vuoksi vain toinen vanhempi sai lähteä lapsen mukaan. Sen oli järkevämpää olla minä, koska Ilkalla oli seuraavana päivänä työpäivä.
Sielläpä sitä sitten ihmeteltiin ja odotettiin korona pikatestin tulosta. Ilkka sai tuoda minulle ovelle eväitä, mutta ei saanut tosiaan tulla sisään ennen kuin korona testi oli varmistettu. Hoitajia suojatamineissaan kävi ja he puhelivat toimenpiteistä, joita illalla tehtäisiin. Minä olin tosiaan edellisenä yönä nukkunut 4-5 tuntia ja syönyt aamulla mokkapalan, joten en siinä tilassa ihan saanut otettua kaikkea infoa vastaan. Viiden aikaan muistaakseni tapahtui se ihana hetki, että hoitaja ilman suojavarusteita tuli huoneeseen. Siitä tiesi, että korona testi oli ollut negatiivinen, samoin sr ja influenssat. Mielessäni laskin, että pahimmat on nyt suljettu pois. Ei käynyt mielessäkään ne kaikki asiat, mitkä neurologin ja muiden Lenniä hoitaneiden lääkäreiden mielessä kävi.
Siellä osastolla kuulemma korona tilanteen takia vaihteli ohjeet koko ajan ja sen kyllä huomasi. Kaikki ymmärrys heille, mutta siinä väsymyksessä ei huvittanut aina ymmärtää. Hirveästi juupas eipäs säätöä siitä, että saako molemmat vanhemmat olla huoneessa vai ei. Virallisessa ohjeessa luki, että muita vieraita ei saa olla, mutta vanhemmat saa. Silti jokainen hoitaja vänkäsi, että ei saa Ilkka tulla. Ilkka meni Suonenjoelle nukkumaan yöksi.
Illalla Lennille tultiin kahden hoitajan ja yhden Lennin papan näköisen lääkärin voimin laittamaan kanyylia. Sitähän laitettiin. Taas kaikki ymmärrys hoitohenkilökunnalle, uskon että on oikeasti vaikeaa kanyloida tuommoista yksivuotiasta. 45 minuuttia sitä jokaiseen raajaan yritettiin huutavalle ja itkevälle Lennille laittaa tuloksetta. Lääkäri soitti anestesialääkärille ja käski tämän laittamaan. Lenni vietiin nukutettavaksi magneettikuvaa ja selkäydinneste näytteen ottoa varten. Minä jäin umpi väsyneenä ja nääntyneenä itkemään huoneeseen ja minulle sanottiin, että Lenni tulee kahden tai kolmen tunnin päästä takaisin. Minä kävin pitkäkseni ja yritin nukkua. Oli kamalan kylmä, mutta sain nukuttua kevyttä unta vajaan pari tuntia.
Yhdeksän jälkeen yöhoitaja tuli huoneeseen ja sanoi, että hän vie minut Lennin luo. Selitti, että Lenni on vielä anestesian jälkeen unessa ja kun meni toimenpiteet niin myöhäiseksi, niin halutaan pitää Lenni teholla yön ajan tarkkailussa. Senkin takia, kun oli ensimmäistä kertaa nukutuksessa. Minä pöllähtäneenä taas maskiin puettuna lähdin hoitajan perään vastasyntyneiden teholle. Hän sanoi minulle lähtiessä, että otahan puhelimen laturi ja mitä tarvitsen mukaan. Minä en siinä ymmärtänyt tarvita mitään muuta. En edes tajunnut pukea kenkiä jalkaan, kun kävelin hoitajan perässä toiselle puolelle sairaalaa. Siellä Lenni oli tarkkailuhuoneessa sikeässä unessa ja ihanan ystävällinen hoitaja otti minut vastaan. Siellä osastolla kuulemma harvoin näin isoja lapsia, mutta näitä tilanteita oli aina silloin tällöin. Minulle oli siellä sänky ja kaksi pulloa vichyä.
Meille jo tuttu lääkäri tuli kohta sanomaan, että selkäydin näyte ja magneetti kuvat olivat onnistuneet hyvin ja anestesia lääkäri oli saanut kanyylin ensimmäisellä yrittämällä paikalleen. Selkäydinneste oli näyttänyt hyvältä, mutta siitä varmat tulokset tulivat vasta myöhemmin. Magneettikuvat olivat myös olleet "puhtaat" ja lääkäri moneen kertaan keskustelun aikana painotti, että onneksi ei niitä kasvaimia näkynyt ja puhui niiden mahdollisuudesta paljon. Lääkäri jätti varman olon siitä, ettei hätää ollut. Silti tuli kamala olo siitä, kun tajusi että mitä tässä oli kaiken aikaa epäilty. Olin toisaalta niin onnellinen siitä, etten ollut tajunnut. Ei tullut hermoiltua etukäteen. Minä rupesin lääkärin käynnin jälkeen nukkumaan ja hoitaja ramppasi katsomassa nukkuvan Lennin vointia pitkin yötä. Mittaili kuumetta ja verenpaineita. Minä sain taas nukuttua muutamia tunteja kevyttä unta, havahduin hoitajan käyntiin varmasti aina. Neljän aikaan Lenni vähän heräsi ja joi maitoa. Siitä Lenni nukkui sitten kuuteen ja aloiteltiin päivää. Lenni oli vähä tokkurainen ja itkuinen. Ruoka ei kamalan hyvin maistunut, mutta silti niin hyvin että nesteytys voitiin lopettaa. Minulla oli heikko olo, mutta hoitaja sanoi meidän pääsevän pian takaisin lasten osastolle. Siinä vaiheessa tajusin, että minun olisi kannattanut ottaa eväät mukaan sinne teholle. Voi kun olisin tajunnut.
Meidän piti päästä lähtemään, mutta Lennille tultiinkin tekemään aivosähkökäyrä tutkimus sinne teholle. Siinä Lennille laitettiin myssy, missä oli antureita ja johtoja ja Lennin piti olla minun sylissä paikallaan, rauhassa 40 minuuttia. Siinähän se meni ja koe onnistui kuulemma hyvin. Sitten odoteltiin vielä lääkäriä ja vaikka sun mitä. Lopulta päästiin takaisin lasten osastolle ja minä olin siinä vaiheessa ollut syömättä 14 tuntia. Lenni oli suht pirteä. Minä vähän söin ja Lenniltä otettiin taas kokeita ja syötin lounasta ja mitähän kaikkea siinä välissä tapahtui. Lääkäri tuli kertomaan, että aivosähkökäyrässä ei ollut mitään poikkeavaa. Minä kysyin taas, saako Ilkka tulla töiden jälkeen. Lääkäri oli kielteisellä kannalla ja minä väsymyksessä ja nestehukassa romahdin lääkärille ihan kunnolla. Vetosin myös kirjalliseen ohjeistukseen ja kysyin, miten he voi sen yli vaan kävellä. Yhdenäkin se olikin mahdollista. Lenni ei meinannut alkaa päiväunille millään ja itkettiin taas vaan molemmat. Neurologi kävi ja katsoi minun kuvaaman videon kouristuksista. Sanoi niiden olevan kuumekouristuksia, vaikka olivat niin outoja. Ei nyt suoraa syytä pystytä ikinä tietämään, miksi ne Lennillä niin outoja olivat.
Päätettiin viesteillä Ilkan kanssa, että vaihdetaan vahtivuoroa. Minä en ollut siinä tilassa enää kovin hyvä tekemään mitään. Ilkka tuli töiden jälkeen osastolle ja minä olin lopulta Lennin nukahdettua nukkunut itsekin tunnin. Oli silti hurjaa lähteä ajamaan siinä tilassa Suonenjoelle ja toivoin, ettei sitä olisi tarvinnut oikeasti kokea. Koko matkan sairaalalta kotiin minä vain itkin. Kotona sitten itkin siihen asti, että nukahdin. Ei ole ollut ehkä mitään hankalampaa kuin tuo sairaalalta pois lähteminen. Ei se minulle vaikeaa ollut, että Ilkka sinne jäi. Se oli ihanaa, että Lennillä on isä joka voi niin tehdä. En vain meinannut kestää sitä ikävää.
Kotona heitin melkein kaksi päivää päälläni olleet vaatteet pois ja kävin suihkussa. Söin. Nukuin koko yön. Vaikka oli kotiin tulosta tosi paska olo, se lopulta oikeasti teki minulle vain hyvää. Aamulla lähdin takaisin sairaalalle, jossa kuumeeton ja vähän jo virkeämpi poika oli vastassa. Lennin iholle oli tullut pientä syheröistä näppylää ja koko tauti diagnosoitiin siinä vaiheessa vauvarokoksi. Siellä pari tuntia vielä odoteltiin lääkäriä ja lopulta saatiin lähteä kotiin jatkohoito ohjeiden kanssa. Ensi viikolla käydään labrassa ja saatiin ohjeet, kuinka toimitaan jos kouristuksia kuumeen yhteydessä tulee.
Jossain vaiheessa joku hoitaja sanoi, että onneksi vain säikäytti. Se kyllä tiivistää meidän reissun aika hyvin. Onneksi sieltä ei löytynyt mitään vakavampaa, vaikka sitä ilmeisesti jossain vaiheessa kovasti epäiltiin kouristusten epätyypillisyyden vuoksi. Nyt voi olla kevyin mielin, kun kaikki pahat on oikeasti pois suljettu.
Lennille reissu oli raskas ja lopulta jo hoitajan näkeminen itketti. Raukka pieni.
Eilen kotona Lenni jo leikki normaalisti, mutta söi vähän vielä kehnosti.
Tänään on ollut ihan normaali päivä, ihan normaalin Lennin kanssa. Nyt nukutaan päiväunet oikeaan, järkevään aikaan ja syödään hyvin. Leikitään ja pidetään kiirettä ihan hirveästi.
Nyt tässä tämän päivän jälkeen ei meinaa uskoa, että eilen vielä oltiin sairaalassa ja toissapäivänä vielä letkuissa kiinni. Koko tämä homma tuli niin puskista, ettei varmasti kukaan osannut arvata.
Pääasia on kyllä nyt, että Lennillä on kaikki hyvin. Me ollaan Ilkan kanssa saatu nukuttua univelkoja pois ja jaksetaan kaikki touhuta yhdessä. Aivan älyttömän ihana olla kotona ja viettää tätä ihan saamarin itseään toistavaa ja normaalia arkea, jota olen tänne tuskaillut. Nyt en tuskaile, en varmasti pitkään aikaan.
Tänään olen ollut helpottunut.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti