Nukuin vähän paremmin taas viime yönä. Olen yrittänyt nyt ottaa mahdollisimman paljon lepoa. Aamulla käytiin pieni pätkä olemassa ulkona ja Ilkka on Lennin kanssa siellä ollut vähän pidempään. Minulla on semmoinen tunne, että en jaksaisi kirjoittaa nyt tätä blogia kun minulla on tällä hetkellä usein vain niin raskasta kerrottavaa, kun olen niin kipuinen ja väsynyt. Ei tätä loppuraskautta olisi enää pitkään jäljellä, mutta on kyllä ollut huomattavasti vaikeampi raskaus tämä kuin edellinen. Maha on ihan eri muotoinen, kuin viimeksi ja painaa ihan eri tavalla. Ihan uudenlaisia kipuja ja supistelee aika paljon erinäisissä tilanteissa. En mitenkään kamalan kovasti itseäni nyt fanita, kun en pysty vastaamaan nyt kenenkään odotuksiin. Eniten se, että en omiini. En kestä sitä, että en saa tehtyä asioita ja huolehdittua asioisya. Ihan paska olo siitä, että ei ole antaa omalle lapselle 100%. En osaa nyt yhtään luopua siitä ajatuksesta, että tämä loppuraskaus ja sen haasteet eivät olisi vain pelkkä tekosyy. Kenenkään muun kohdalla en kyllä ikinä näin ajattelisi, mutta omalla kohdalla näköjään helposti. En tiedä, ajatukset on aina välillä vaikeita. Odotan tosi kovasti sitä, että ei koske koko ajan, mutta onneksi sitä kohti ollaan menossa. Harmittaa, kun ei vaan pysty kirkkain silmin sanomaan ihmisille että kaikki on ok.
Tänään olen ollut ajatuksissani.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti