Jännittää se työhaastattelu silti. En ole koskaan vielä ollut ihan oikeasti työhaastattelussa.
Mitähän minä nyt osaan itsestäni kertoa? Että mitä on minun vahvuudet ja heikkoudet?
Kuulostaako se jotenkin semmoiselta liian yrittävältä sanoo, että minun heikkous on tämä: Minä välitän siitä työstä liian paljon. Se työ jää minulla päälle ja otan sen joskus liian henkilökohtaisesti, koska asukkaat on minulle niin läheisiä ja tärkeitä. Otan sitä liian paljon mukaan kotiin ajatuksiini ja yöuniini.
Vahvuuksiin toisaalta kuuluu tämä sama. Minä välitän minun työstä. Minä tunnen asukkaat hyvin ja välitän heistä kaikista paljon. Minä olen myös kuunteleva ja mukava hoitaja. Menen asukkaat edellä ja hoidan vastuutehtäväni hyvin. Minuun pystyy myös luottamaan. Jos en pysty hoitamaan lupaamaani asiaa, huolehdin että siirrän tehtävän jollekin muulle, enkä jätä sitä tekemättä.
No, eiköhän nämä ole ihan hyviä asioita. En vaan tiedä, onko nämä asioita joita kaikki sanovat. Työnhakukurssilla käskettiin koulussa, että ei saa sanoa itseään sosiaaliseksi ja kiltiksi. Jätän sen tekemättä.
Varmaan on jotenkin kuitenkin tärkeintä olla oma itsensä. Eli menen tukka paskaisena ja sekaisena, helvetin väsyneenä (sopivasti taas yövuorojen jälkeen) ja vähän hermostuneena paikalle. Kerron jonkun paskan vitsin ja loukkaan vahingossa puolta Suonenjokea. Ja syön kynsiäni kesken haastattelun ja en katso ketään silmiin. Ja olen jotenkin sopimaton ja seksistinen ja varmaan onnistun vielä olemaan rasistinenkin. Uskoisin myös saapuvani paikalle yöpaita ja rikkinäiset housut päällä. Eiköhän se työpaikka tällä napsahda.
Tänään olen vähän vähemmän luottavainen.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti