24/365 Sukkanauha

Katselin kuvia vuoden takaa. Hääjärjestelyä ei ole ollut ikävä, kuin ehkä kerran tai kaksi. Lähinnä se ikävä kerran tuli siitä, että aina oli jotain tekemistä. Nyt jos on tylsää, niin ei ole kutsukortteja väännettävänä. Toisaalta ihanaa, kun ei ole enää mitään kutsukortteja väännettävänä. Ihanaa myös, kun kaikki raha ei mene häiden järjestelyyn.
Toisen kerran ikävä varmaan oli vaan sitä porukkaa, jolla häitä järjestettiin. Sitä, kun yhdessä tehtiin ja oltiin ja suunniteltiin. Sitä häiden edeltävää päivää, kun oltiin koristelemassa hääpaikkaa muistelen jotenkin aina tosi lämmöllä.
Naurattaa kyllä nuo kuvat ja sukkanauhan kohtalo. Nuo kuvat taitaa olla ainoa todiste siitä, että koko sukkanauhaa oli. Sehän hävisi ilmeisesti meidän kuvausreissun aikana ja sitä ei vaan löytynyt.
Ulkona on jotenkin ahdistava keli, kun tuota lunta vaan paiskoutuu ympäriinsä.
Taidan rueta siivoamaan.

Tänään olen ollut riittävä.

Huomiseen.