Mutta sitten minä vaan paasasin Ilkalle niistä asioista, joista olen hänestä ylpeä.
Minä olen ihan älyttömän ylpeä siitä, että Ilkka teki viime talvena sen päätöksen että lopettaa yrityksensä. Ilkka teki siinä onnelliseksi itsensä ja minut, meidän koko perhe alkoi toimia paremmin. Ilkan yritys oli niin sitova ja epäkannattava, oli vaan järkevää lopettaa se. Varsinkin, kun Ilkalla oli unelmia toisesta ammatista. Ilkka on puhunut muutamia vuosia siitä, että voisi joskus lähteä opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi. Sitten Ilkka vaan teki sen. Haki kouluun, meni pääsykokeisiin ja pääsi sinne.
Ilkka on onnellisen oloinen. Hän nauttii koulusta ja harjoitteluista. Ilkka on nyt harkassa ja on tosi motivoitunut siihen hommaan. Hän on myös niin monta kertaa pompannut pois sieltä omalta mukavuusalueeltaan ja se on ollut tosi iso juttu.
Minä olen myös tosi ylpeä siitä, miten Ilkka on ollut tämän tulevan ison elämän muutoksen kanssa. Ilkalla, kuten minullakin, on ollut vaikeuksia muutoksien kanssa aikaisemmin elämässä. Ilkka on ollut tosi rauhallinen ja järkevä koko minun raskauden ajan ja on pitänyt minusta hyvää huolta. Minun alkuraskaus oli rankka ja en tiedä, miten olisin pärjännyt kotona ilman Ilkkaa. Olisin varmasti kuivunut monet kerrat siitä oksentelusta, jos Ilkka ei olisi minusta huolehtinut.
Nyt tämän minun raskausdiabeteksen kanssa Ilkka on ollut iso tuki. Ilkka on muuttanut ruokavaliotaan minun kanssani ja tsempannut minua jatkuvasti. Ollut ymmärtäväinen ja tukenut. Siinä samalla itse laihtunut reippaasti.
Ilkka on pitänyt minut kasassa, kun elämä on tuntunut tulevan liian kovaa päälle. Ilkka on rakastanut minua ja vauvaa, ihan ilman mitään ehtoja.
Minä olen jo valmiiksi ylpeä siitä, miten hyvä isä Ilkasta tulee. Minä uskon häneen ja meihin.
Tänään olen ollut ylpeä.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti