Sain kehuja, hehkutusta ja kiitosta siitä, miten hyvin olen tämän raskausdiabeteksen hoitanut. Painosta ja insuliinihoidon hienosta hoitamisesta sain erityiskiitosta. Tuntui kyllä mukavalta, kun tämän eteen on kuitenkin töitä tehnyt.
Ultrassa näkyi pieni mies pää jo alaspäin. Siinä lähti jo yksi stressin aihe, minua on jostain syystä kovasti jännittänyt vauvan asento. Viddumaista olisi, jos jäisi virheasentoon ja vaikeuttaisi synnytystä.
Vauvalla on lääkärin sanojen mukaan "iso hatun koko", eli pään ympärys iso. Ei mitenkään poikkeuksellisen iso, mutta iso kuitenkin. Myös jannun jalat olivat tosi pitkät, eivät vastanneet viikkoja. Kuitenkin hyvä oli se, että vatsan ympärys oli hoikka, viikkoja vastaava ja pienempi kuin pään ympärys. Eli en ole omalla syömiselläni vaikuttanut vauvan vatsan kokoon ja rasvan keräytymiseen. Tai siis olen, mutta vain positiivisesti. Ison pään ja jalkojen takia kasvetaan hiukan yläkäyrän puolella, mutta saatiin kyllä ymmärtää ettei ole mitään hätää. Vauva on sopusuhtaisen ja hyvän kokoinen.
Kaikki sykkeet ja virtaukset olivat tosi ok, lääkäri kehui monesti ultrauksen aikana että onpas tämä hyvä vauva.
Ja se on taatusti poika, sen näki nyt ihan omin silmin.
Jäi kyllä tosi hyvä mieli.
Siellä käden takaa se kaveri vähän näyttää nenää ja silmiä. Enempään hän ei taaskaan suostunut, mutta se ei kyllä minua juurikaan haittaa. Kohta me hänet nähdään.
Tänään olen ollut onnellinen.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti