Minun myös pitäisi pystyä synnyttämään alakautta. Kohdunkaula oli lyhentynyt sentillä, mutta paikat eivät juurikaan ole pehmenneet.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri sanoi, että seuraava käynti on kahden viikon päästä ja silloin käynnistetään. Sitä ei oikein siinä sen enempää perusteltu, mutta nyt kun olen ottanut asioista selvää, niin alkaa valjeta hommat. Tämä on ilmeisesti siis käytäntö, kun on raskausdiabetes ja insuliinihoito. Synnytys käynnistetään viikolla 38 ja tällä pyritään välttämään komplikaatioita, joita lopussa voi tulla.
Vauva ei pääse nyt ainakaan kasvamaan kovinkaan isoksi, mikä on tosi helpottavaa. Se kasvaa nyt tahdilla 200 g/ viikko, joten neli kiloista siitä ei pitäisi ehtiä enää tulla.
Eli synnytys käynnistetään 24.1. Meidän helmikuisesta ei helmikuista tule millään. Nyt täytyy myös yrittää saada synnytys käynnistymään ennen tuota käynnistystä. Nyt ei pidä pysähtyä supistuksista, pitää mennä niitä kohti ja aiheuttaa niitä. Olisi käynnistyksenkin kannalta hyvä saada paikat pehmenemään, vaikka synnytystä ei itsessään saisi alkamaan.
Eilen oli jotenkin niin väsynyt, että ei oikein osannut reagoida tähän hommaan mitenkään selkeästi. Nyt kun on saanut ajatella asiaa enemmän hyvin nukutun yön jälkeen, on parempi olo. Onneksi löysin netistä tietoa tästä hommasta. Nyt ymmärrän sen, että en olisi voinut tähän itse tämän enempää vaikuttaa ja tämä ei johdu nyt minun tekemistä valinnoista mitenkään. Synnytys käynnistetään silloin parin viikon päästä jokatapauksessa, oli minun sokerit millaiset vaan. Ne on onneksi hyvät.
Ilkka on nyt töissä ja minä olen vaan lojunut. Aamu alkoi päänsäryllä, joka meni onneksi ohi parissa tunnissa. Ärsyttää, kun siivottiin silloin yksi päivä niin hyvin, että täällä ei ole nyt oikein mitään siivottavaa.
Vauva potkii hitosti. Ulkona on kaunis keli. Tekisi mieli syödä grillattuja herkkusieniä, ihan pikkuisen ärsyttävä mieliteko, ei millään tavalla toteutettavissa.
Tänään olen ollut hyvän tuulinen.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti