No hei taas.
Nyt alkaa taas tuntua siltä, että voisi kirjoittaa. Elämä ollut jännittävää tässä viimeiset viikot. Lähdettiin silloin 24 päivä synnyttämään tietäen, että hommassa voi kestää. Eipä kuitenkaan arvattu, että vauva syntyisi vasta sunnuntaina. Eli meidän poika syntyi 27.1 klo 2:55 painaen 3770 g. Monen päivän käynnistyksen jälkeen lapsivesien menosta lasketaan, että synnytys kesti yhteensä 29 tuntia ja yhden minuutin. Oltiin siinä uskossa, että vauvan on pakko syntyä lauantain puolella, mutta venyttipä kuitenkin sunnuntaille.
Mitä siitä osaisi sanoa? Tuskaistahan se oli, mutta enköhän minä sen uudestaankin vielä joskus tee jos luoja suo. Voisin kirjoittaa joskus ajan kanssa synnytyksestä enemmän, pitää kaivaa tuo synnytyskertomus muistin tueksi. Nyt ehkä alkaa aika kultaamaan niitä muistoja jo.
Meillä on mennyt hyvin, yllättävän hyvin. Oltiin varauduttu vaikeaan itkuiseen vauvaan, saatiin helppo ja rauhallinen vauva, joka ei itkeskele turhia. Tai tähän mennessä ei ole vielä sitä tehnyt.
Vauva on ihana ja minä rakastan sitä ihan mielettömästi. Enkä ole ainut.
Meidän arki sujuu mukavasti. Ilkka piti kahden viikon isyysvapaan ja palasi nyt tällä viikolla kouluun. Oli kyllä aluksi opettelua, mutta kuitenkin mukavaa. Mukavaa tästä on tehnyt se, että vauvalla on hyvät unenlahjat. Mistähän lie ne saanut? Niin surkeita nukkujia ollaan minä ja Ilkka molemmat nimittäin. Vauva ei säiky ääniä, osaa nukahtaa omaan kehtoonsa ja nukkuu nykyään yösyöttöjen välissä jo lähemmäs sen 4 tuntia.
Tämä on ollu aika ihanaa aikaa. Vauva kasvaa koko ajan kamalan paljon.
Minä en pysty lupaamaan, että päivittäisin blogia joka päivä tästä eteenpäin, mutta pyrin siihen kuitenkin taas. Hyvä on olla omiakin juttuja ja mukava olisi saada tätäkin aikaa muistiin. En kuitenkaan jaksa ottaa tästä stressiä. Eli jos jaksan kirjoittaa vaan vaikka muutaman lauseen, olen siihenkin tyytyväinen.
Hyvää ystävänpäivää.
Tänään olen ollut äiti.
Nyt alkaa taas tuntua siltä, että voisi kirjoittaa. Elämä ollut jännittävää tässä viimeiset viikot. Lähdettiin silloin 24 päivä synnyttämään tietäen, että hommassa voi kestää. Eipä kuitenkaan arvattu, että vauva syntyisi vasta sunnuntaina. Eli meidän poika syntyi 27.1 klo 2:55 painaen 3770 g. Monen päivän käynnistyksen jälkeen lapsivesien menosta lasketaan, että synnytys kesti yhteensä 29 tuntia ja yhden minuutin. Oltiin siinä uskossa, että vauvan on pakko syntyä lauantain puolella, mutta venyttipä kuitenkin sunnuntaille.
Mitä siitä osaisi sanoa? Tuskaistahan se oli, mutta enköhän minä sen uudestaankin vielä joskus tee jos luoja suo. Voisin kirjoittaa joskus ajan kanssa synnytyksestä enemmän, pitää kaivaa tuo synnytyskertomus muistin tueksi. Nyt ehkä alkaa aika kultaamaan niitä muistoja jo.
Meillä on mennyt hyvin, yllättävän hyvin. Oltiin varauduttu vaikeaan itkuiseen vauvaan, saatiin helppo ja rauhallinen vauva, joka ei itkeskele turhia. Tai tähän mennessä ei ole vielä sitä tehnyt.
Vauva on ihana ja minä rakastan sitä ihan mielettömästi. Enkä ole ainut.
Meidän arki sujuu mukavasti. Ilkka piti kahden viikon isyysvapaan ja palasi nyt tällä viikolla kouluun. Oli kyllä aluksi opettelua, mutta kuitenkin mukavaa. Mukavaa tästä on tehnyt se, että vauvalla on hyvät unenlahjat. Mistähän lie ne saanut? Niin surkeita nukkujia ollaan minä ja Ilkka molemmat nimittäin. Vauva ei säiky ääniä, osaa nukahtaa omaan kehtoonsa ja nukkuu nykyään yösyöttöjen välissä jo lähemmäs sen 4 tuntia.
Tämä on ollu aika ihanaa aikaa. Vauva kasvaa koko ajan kamalan paljon.
Minä en pysty lupaamaan, että päivittäisin blogia joka päivä tästä eteenpäin, mutta pyrin siihen kuitenkin taas. Hyvä on olla omiakin juttuja ja mukava olisi saada tätäkin aikaa muistiin. En kuitenkaan jaksa ottaa tästä stressiä. Eli jos jaksan kirjoittaa vaan vaikka muutaman lauseen, olen siihenkin tyytyväinen.
Hyvää ystävänpäivää.
Tänään olen ollut äiti.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti