Puhuttiin raskausaikana siitä, etttä meidän pitää sitten osata jättää lapsi hoitoon jossain vaiheessa. Ei pidä tulla itse liian riippuvaiseksi lapsesta, jos hänellä ei hetken aikaa hoidossa ole mitään hätää.
Ollaan me nyt kerran pidemmäksi aikaa jätettykin ja muutamia kertoja lyhyiksi ajoiksi. Nyt ollaan jättämässä illaksi ja tullaan vasta myöhällä kotiin. Se nyt vaan tuntuu ihan erilaiselta, kuin sillon kun käytiin Ilkan kanssa kaksin Kuopiossa pari tuntia.
Jos Lennillä joskus on elämä hankalaa, se sattuu yleensä illaksi. Viimeisimmän rokotuksen jälkeen on ollut melkein joka ilta itkua, joka vaan kestää sen pari tuntia ja sille ei voi mitään. Tiedän sen, että sille ei sen enempää voida minä ja Ilkkakaan, kuin sitten tänään hoitajana minun äiti. Siinä vaan pitää olla Lennin lähellä ja yrittää tehdä elämä mahdollisimman mukavaksi. En epäile, ettei sitä mummolan väki hoitaisi hyvin, mutta itseäni vähän ahdistaa jättää mahdollisesti itkuinen lapsi.
Väitän, että olisin aika paska äiti jos se ei minua edes vähän ahdistaisi.
Tämä on nyt hirveän tärkeää meidän kannalta, että osataan ja uskalletaan lähteä. Ennen kaikkea, että luotetaan. Tämä oma aika on tosi tärkeää, minä ymmärrän sen hyvin.
On luottavainen ja hyvä mieli lähteä keikalle, mutta silti ihan pieni ahdistus.
Ahdistukseen on varmasti ihan maailman paras lääke metalli musiikki ja hyvä seura.
Olen aika ylpeä siitä, että osataan jättää Lenni hoitoon.
Tänään olen ollut jännittynyt.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti