12.8

Nyt on jotenkin uponnut arkeen ja tähän hetkeen. Tämä hetki on nyt se, että Lenni on inan päälle puoli vuotias ja elämä on suurelta osalta nyt vain Lennin hoitamista ja hänen kanssaan leikkimistä. Opetellaan ja autetaan uusien asioiden oppimisessa, pientä kasvatuspeliä mukana pitäen.
Nyt tämä aamuna iski taas jotenkin se kaikki tuleva päälle. Tämä meidän arki nyt on sitä Lennin lapsuutta, mitä hän alkaa jossain vaiheessa muistamaan ja sitä muistelee lopun ikänsä. Meidän univajeet ja stressit on niitä asioita, jotka saattaa näkyä ja ohjata sitä, millaista meidän arki on.
Ajatus lipesi tänä aamuna niin pitkälle, että aloin huolehtia jos siitä millainen isä Lennistä mahdollisesti joskus tulee. Kyllä, sinne asti menin. Kuitenkin itse vanhempana peilaa omaa vanhemmuutta omiin vanhempiin. Minä olen tallainen vamhempi oman lapsuuden ja omien vanhempien kautta. Lenni tulee joskus ottamaan mallia minusta ja Ilkasta, tulee pohtimaan omaa vanhemmuuttaa meidän kauttamme.
Sain onneksi vähän rauhoitettua päätä, yritän olla nyt huolehtimatta maailmaa niin kauas asti.
Mutta muistin kaiken pohdintani aikana sen, että ainiin tämä lapsi pitää kasvattaa.
Raskausaikana puhuttiin paljon lapsen kasvatuksesta, myös kauan ennen kuin tulin raskaaksi. Ollaan pohdittu millaisia arvoja halutaan näyttää ja opettaa. Ollaan mietitty myös ihan konkreettisia asioita, kuten viikkorahaa/rahan arvon opetusta. Kaikkea sitä pyöriteltiin silloin paljon ja nyt se on jotenkin tähän pikkulapsi aikaan hukkunut.
Elina heitti minulle kommentin, että kun meillä on meidän arvot tiedossa ja tiedostettuna, niin kyllä se loppu tulee siinä itsestään. Se helpotti oloa jonkun verran, niinhän se on.
Meillä on nyt tässä pikkulapsi aikana pysynyt Ilkna kanssa hyvin yhteinen linja siitä, miten meidän lasta hoidetaan. Ollaan pysytty niissä tärkeissä päätöksissä, joita ollaan tehty. Ollaan myös ymmärretty joustaa, jos jokin ennalta sovittu ei ole toiminut. Kyllä minulla on kova luotto siihen, että näin toimimme myös silloin kun lapsen kasvattaminen tulee isommaksi osaksi arkea.
Tuli nyt vaan taas kaikki jotenkin kerralla päälle.
Lennillä on nyt joku kasvunvaihe, missä hän nukkuu vähän huonohkosti ja on vähän itkuisempi ja tarvitsevampi. Tämä tottakai hänelle suotakoon, kyllä pienen lapsen kuuluukin olla tarvitseva.
Nyt vaan on tottuminen tähän vaiheeseen, kun Lenni on ollut aina tosi itsenäinen ja reipas. Nyt Lenni ei aina kestä sitä, että ei sekunttiin nää minua. Vaikka se nyt on ajoittain raskasta, tiedän että tätä minä kaipaan sitten myöhemmin. Sitten kun Lenni vanhempana varmasti ottaa meihin etäisyyttä, minä vain toivoisin että hän itkisi minun perääni.
Minä taidan nyt olla vaan vähän väsynyt. En kyllä silti vaihtaisi tätä mihinkään.

Tänään olen ollut äiti.

Huomiseen.