Harmi, että eilisen päivän meininki oli varmaan nyt tässä ajassa poikkeus. Tänään on pidetty kahdet itkut, joista viimeisin oli kamalin tähän mennessä. Lenni huusi puolitoista tuntia putkeen suoraa huutoa ja sitä ei saanut rauhoittumaan millään keinolla, niinkuin yleensä. Kokeilin kaikkea, mikä ennen on toiminut ja keksin vielä lisää päälle. Lopulta särkylääke varmaan alkoi vaikuttaa, kun meininki rauhoittui.
Minä en saa vaan omaa oloa rauhoittumaan. Minua vituttaa, että en saa helpotettua tuota lapsen oloa. Olen tosi pahoillani siitä, että luonto päätti laittaa Lennin tekemään niin montaa hammasta yhtä aikaa.
Vittu kun tämän pitää välillä olla vaikeaa. Onneksi minä rakastan tuota lasta enemmän kuin itseäni.
Söisin nyt kyllä pakkasesta pullaa, jos en olisi sokerittomalla.
Pakko vaan toivoa, että iltaa kohden elämä helpottuisi.
Tänään olen ollut loppu.
Huomiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti