31.12

Tammikuu, koko elämä muuttui. Synnyttelin monta päivää tuota meidän esikoista ja oltiin koko perhe Kysillä muutama yö. Kaksi ensimmäistä viikkoa itkin, kun pelkäsin etten muista nauttia tästä kaikesta.
Helmikuu, harjoitukset jatkui. Välillä oli ihan hermoheikko uuden roolin takia. Jokaisen epäonnistumisen tunteen tilalle sai aina muutaman ihanan onnistumisen ja siitä sitä kartuttiin. Pikkuvauva aika oli niin ihanaa.
Maaliskuu, arki tasoittui. Minun synnytyksen jälkeen alkaneet selkäongelmat paheni ja jouduin muutamia kertoja lanssilla terveyskeskukseen hengitysvaikeuksien ja sietämättömän kivun kanssa. Jouduin kovalle lääkitykselle.
Huhtikuu, ihanan ikäinen vauva. Tämä aika menee päässäni vähän sumuun. Muistan paljon päiviä kotona ja kovissa kivuissa olemista.
Toukokuu, Ilkan uudet kuviot. Ilkka sai oman alansa työpaikan, jossa harjoittelun ohella teki töitä. Jäi harjoittelun jälkeen kesätöihin. Ulkoiltiin paljon Lennin kanssa.
Kesäkuu, uusi rytmi. Ilkka teki kamalasti yövuoroja ja me opeteltiin siihen rytmiin Lennin kanssa. Opittiin rytmiin, mutta se jyrsi minun oloani jonkun verran. Käytiin Lennin ensimmäisellä lomareissulla Jyväskylässä.
Heinäkuu, puolivuotias vauva. Ilkka paljon öissä ja minäkin melko väsynyt. Ukki kulta lähti taivaankotiin ja tämä pysäytti kyllä ihan totaalisesti.
Elokuu, hampaiden tekoa. Lenni huuti välillä kuin hullu. Käytiin keinumassa leikkipuistossa ja ulkoiltiin paljon. Kävin koko kesän naprapaatilla ja elokuussa olin varma, että selkäongelmani helpottivat.
Syyskuu, eipäs helpottanutkaan. Selkäongelmat eivät olleet oikeasti edes poistuneet. Otin muutaman uuden tatuoinnin.
Lokakuu, parempaan päin. Selkäongelmat alkoivat kuitenkin helpottaa. Elämässä alkoi olla erityisen paljon Elinaa. Lenni teki monta hammasta yhtäaikaa ja sen kyllä tunsi koko revohka nahoissaan.
Marraskuu, ei kamalasti ulkoiltu. Poltettiin kynttilöitä ja oltiin iloisia, että ei tarvinnut syödä relaksantteja selän takia. Katsottiin paljon jääkiekkoa ja puhuttiin siitä vielä enemmän. Lenni alkoi rymytä ja nousta pystyyn. Lenni ei ollut enää niin itkuinen hampaiden takia.
Joulukuu, tyyni olo. Joulun odotus oli mukavaa ja Lennin kanssa touhuttiin paljon. Lenni koko ajan mustelmilla, kun pitänyt kokeilla kiipeilyä ja kaatuilua niin paljon. Elämän asiat eivät lannistaneet, vaikka pelotti lannistavan. Odottavainen olo ensi vuodesta.

Turhaan minä itkin silloin tammikuussa. Minä olen kyllä muistanut nauttia tästä.

Vauvavuotta jäljellä vajaa kuukausi, se tuntuu ihan hullulta. Lenni on parasta, mitä meille on ikinä tapahtunut.

Tänään olen ollut odottavainen.

Huomiseen.

ps. Jatketaankos blogia samaan malliin?