3.1

 No, hei. 

Nyt on varmaan hyvä hetki palata tähän maailmaan. Blogin kirjottaminen jäi yllättäen, kun elämä yllätti. 30.11 minulla oli aamulla rutiinineuvola, missä vauvan sydänääniä kuunnellessa terveydenhoitaja huolestui. Vauvan sykkeet olivat todella korkeat ja saatiin käsky lähteä Kysille tarkastukseen. Soitin kotiin kävellessä Ilkalle, että pukee itsensä ja Lennin ja pakkaa Lennille varmuuden vuoksi kassiin yökyläkamppeet mukaan. Oma sairaalakassi oli onneksi pakattuna. Heitettiin Lenni minun isän luo ja kiidettiin Kysille. Ihan jumalaton paniikki, mikä onneksi oli aiheetonta. Sairaalassa sykkeet olivat tasoittuneet ja oletettavasti johtuivat vain siitä, että vauva oli hetkeä ennen sydänäänien kuuntelua ollut hurjan aktiivinen. Lääkäri siinä kaikessa rauhassa ultrasi ja tarkasti kohdunsuun tilanteen ja sitten yllätti. Hän sanoi, että saan käynnistävän lääkkeen ja jään osastolle. Käynnistyspäiväähän oli vehdattu eestaas, mutta nyt oltiin täysin varaduttu tulemaan käynnistykseen vasta 10 päivä. Ilkalla oli onneksi alkanut loma juuri sinä aamuna ja jäätiin siis ihmettelemään tilannetta osastolle, missä vietettiin taas kotva. Ei tosiaan Lenniä hoitoon viedessä arvattu, että oikeasti hänen tarvitsisi jäädä yökylään mihinkään. Meillä oli vaikka mitä suunnitelmia. Lähtö oli ollut niin kiireinen ja sekava, että Ilkalla oli eripariset kengät jalassa. Voi luoja. No, sain siinä ensimmäisen päivän aikana lääkkeitä ja ne aiheuttivatkin hyvin supistuksia. Illalla juuri kun Ilkka lähti kotiin supistukset kävivät säännöllisiksi ja kipeiksi. En saanut enää käynnistävää lääkettä, kun oletettiin että synnytys käynnistyy nyt. Eipä käynnistynyt. Yöllä pistettiin kipulääkettä lihakseen, että sain epäsäännölliseksi käynneiltä supistuksilta nukuttua. Aamuun mennessä supistukset olivat loppuneet ja eivät alkaneet oikeastaan koko päivänä kunnolla, vaikka sain lääkettä ja pidin itseni liikkeessä. Ihan turha päivä ja alkoivat pelotella välipäivällä ja olin siitä ajatuksesta tosi paskana. Seuraavana aamuna onneksi lääkärin tarkastuksessa todettiin, että tilanne on sen verran kypsä että kalvot voidaan puhkaista. Päästiin saliin ja puolen päivän jälkeen kalvot sitten puhkaistiin. Sain parin tunnin päästä oksitosiinitipan vauhdittamaan omia jo ihan hyviä supistuksia. Hengailin kiikussa ja jumppapallon päällä ja pitkään pärjäsin ilokaasulla. Jossain vaiheessa supistukset kävivät niin kipeiksi, että sain epiduraalipuudutuksen ja se toimi hyvin, eikä lopettanut supistuksia. Jossain vaiheessa teho heikkeni ja sain boluksen, mikä ei kuitenkaan helpottanut supistuksia juurikaan. Vähän ihmeteltiin, että miksi kun aikaisemmin se vei pahimman kivun pois. Tarkastettiin kohdunsuun tilanne ja kappas kummaa, kun ei auttanut. Olin siinä puolentunnin aikana avautunut viimeiset 5 cm ihan vähän rytinällä. Tällä kertaa minulle ei tullut ponnistamisen tarvetta ja olin siitä aika paniikissa. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko ponnistaa. Ihan väsyneenä ja uupuneena siinä ajattelin että en kyllä pysty taas ponnistamaan tuntia tässä kunnossa. Varsinkaan, kun en tuntenut sitä tarvetta. Ponnistusvaihe sitten yllätyksekseni kesti vaan vajaan pari minuuttia, kun kolmella ponnituksella vauva oli ulkona. Kahdella ponnituksella pää ja yhdellä loput. Edelleen tosi shokissa siitä, kun ensimmäisellä kerralla ponnistusvaihe oli niin jumalattoman pitkä. En uskonut tuon voivan olla mahsollista. Minulle ei tullut isompia repeämiä, kaksi pientä nirhaumaa vain. Ei tarvinnut leikellä, eikä tikata mitään. Onneksi. Viimeksi siitä jäi traumat. Vauvan painoarvio oli käynnistyksen aloituspäivänä noin 4200 g. Tyttö painoi kuitenkin onneksi vain 3540 g, joten se helpotti synnytystä. Tumma paksu tukka ja samanlainen nenä kuin Lennillä. Me oltiin vauvan kanssa pari vuorokautta osastolla, kunnes päästiin kotiin.
Nyt on sitten tasan kuukausi eletty elämää vauvan kanssa ja opeteltu uutta arkea. Vauva syntyi siis 3.12 klo 00:11.
Vauva on rauhallinen, kun sitten ei ole. Ääntä on, silloin kun sitä tarvitsee käyttää. Pääsääntöisesti hyvin chilli tapaus. Nukkuminen tuottaa vähän haasteita. Ei siis päivällä, vaan yöllä. Rytmi on edelleen vähän perseellään, mutta muutosta parempaan on kuitenki tässä jo tapahtunut. On ajoittaisesta univajeesta huolimatta ollut ihana kuukausi. Vauva on ihana ja niin on Lennikin. Mukavasti ottanut siskon perheeseen mukaan, eikä ole ollut mustasukkaisuutta juurikaan. Oltiin varauduttu pahempaankin. Ihanaa, kun Lenni oppi nopeasti kenestä puhutaan, jos puhutaan siskosta. Nyt Lenni jo osoittaa vauvalle hellyyttä, pussailee ja silittelee.
Voisin kertoa joku toinen päivä enemmän esim joulusta, joka tässä välissä juhlittiin. Nyt menen unille.

Huomiseen.